STUDENT FILMS 

In English:

STUDENTS FILMS are made as part of the summer school of VISUAL ANTHROPOLOGY CENTER in Belgrade, Serbia. These films are free to watch. If you want to know more about visual anthropology, please scroll till the end of this page. Or if you are interested in anthropology, check our CULTUREELS blog.

Suomeksi:

OPISKELIJAELOKUVAT on tehty osana VISUAL ANTHROPOLOGY CENTERin järjestämää kesäkoulua, joka sijaitsee Belgradissa Serbiassa. Nämä elokuvat ovat katsottavissa ilmaseksi. Enemmän tietoa visuaalisesta antropologiasta löytyy tämän sivun lopusta. Tai jos on kiinnostunut antropologiasta, kannattaa kurkata CULTUREELSin blogin puolelle.

This is not a

behind-the-scenes

15min

Director: Vanessa Zallot

Language: English

Subtitles: English

2019

In English:

The film explores the rhetorical performances of anthropological filmmaking and follows two groups conducting their research in a Downtown Hostel and the Blok 23. It joins them in instances of interacting in, filming of and reflecting on the field while as well throwing a glance at the anthropologists own approach to researching with the other groups.

Suomeksi:

Elokuva on tekstitetty vain englanniksi

 

Elokuva tutkii antropologisen elokuvan retorisia performansseja seuraamalla kahta eri tutkijaryhmää työssään. Elokuvassa kuvataan antropologien vuorovaikutusta, tapoja kuvata ja reflektoida kenttätyössä. Samalla tarkkaillaan antropologien omaa tutkimusotetta toisia yhteisöjä tutkittaessa. 

Not a cult.jpg

Not a Cult

13min

Directors: Andrée Turpel, Daniele Quadraccia,                        and Dumitriţa Luncă

Language: German

Subtitles: English

2019

In English:

This movie explores the community inside the "Green Studio", a small hostel in Belgrade. It shows people living together and creating a space of family, solidarity for them, friends and guests. Following Tamara, who runs this hostel, gives a glimpse into the life of this community which offers to its residents and visitors a «free place» where they recreate for them a sense of a family and belonging.

Suomeksi:

Elokuva on tekstitetty vain englanniksi

Elokuva sukeltaa pienen serbialaisen hostellin yhteisön sisään kuvaten hostellin asukkaiden sekä vieraiden yhteiseloa. Elokuvan päähenkilö Tamara, joka omistaa hostellin, tarjoaa ainutlaatuisen näkökulman yhteisön sisään, jossa vallitsee “vapaa tila” luoda perheen kaltaisia siteitä ja kuuluvuuden tunnetta. Yhteiseloa leimaa myös solidaarisuus ja tiiviit suhteet. 

Visual Anthropology

Visuaalinen antropologia 

In English:

In collaboration with AntroBlogi. AntroBlogi is a Finnish media for online publications commenting on social phenomena surrounding us by giving an anthropological perspective on them – and by welcoming everyone to broaden their 

understanding of the world we are living in! 

Unfortunately, all the texts are only in Finnish.

Suomeksi:

Yhteistyössä AntroBlogin kanssa.

AntroBlogi on suomalainen media

verkkojulkaisuille, jotka

kommentoivat yhteiskunnallisia

ilmiöitä ympärillämme lähestyen

niitä antropologisesta näkökulmasta

– ja toivottaen kaikki tervetulleiksi

näkemään arkeamme ja ymmärtämään

maailmaamme uusilla tavoilla!

Logo-Desktop-AntroBlogi-Text-Right-583x2

Erikoisalateksti AntroBlogi:

Visuaalinen antropologia 

 

 

 

Kirjoittaja: Sanna Rauhala
Pvm: 29.6.2017

 

Visuaalinen antropologia erikoistumisalueena sisältää paitsi etnografisen elokuvanteon, myös ihmiskunnan lukuisat muut visuaaliset keinot ilmaista itseään eri puolilla maailmaa. Laajimmillaan sen voi katsoa sisältävän ilmaisutapoja aina maalaustaiteesta ja valokuvauksesta arkkitehtuuriin ja jopa performanssitaiteisiin. Usein visuaalinen antropologia kohtaakin taiteen antropologian, joka tutkii samankaltaisia ilmiöitä hieman eri näkökulmasta.

Nykypäivänä visuaalinen erikoistumisalue esiintyy usein myös media-antropologian yhteydessä, sillä suuri osa uutisista ja meille kerrotusta tiedosta tapahtuu kuvapainotteisten medioiden välityksellä. Suomessa esimerkiksi dosentti Johanna Sumiala on tutkinut mediaa rituaalien näkökulmasta.

Kuvat paitsi heijastelevat tapojamme tarkastella maailmaa, myös muokkaavat käsityksiämme paikoista ja ihmisistä, joita emme omakohtaisesti tunne. Televisiolähetysten, mainosten ja jopa erilaisten avustusjärjestöjen tavat kuvata eri kulttuureja ja ihmisryhmiä vaikuttavat siihen, millainen kuvittelemme paikallisen todellisuuden olevan. Tämän vuoksi visuaalisten ilmiöiden ja representaatioiden vertaileva tutkimus on hyvin ajankohtainen aihe.

Antropologien tehtävä on vertailla, tulkita ja kyseenalaistaa erilaisista lähteistä tulevien kuvien synnyttämiä kulttuurisidonnaisia mielleyhtymiä. Visuaalinen antropologia pyrkii paitsi tulkitsemaan omia käsityksiämme ‘meistä’ ja ‘muista’, myös tuomaan esiin kuvattujen tai kuvien luojien oman äänen ja kulttuurisen kontekstin.

 

Liikkuva kuva osana antropologiaa    

            

Antropologit ovat jo pitkään käyttäneet visuaalisia apuvälineitä kenttätyössään sekä myöhemmin analysoitavaa aineistoa tutkiessaan. Mitä enemmän teknologia kehittyi ja mitä kevyemmiksi ja helppokäyttöisemmiksi laitteet tulivat, sitä yleisemmäksi esimerkiksi videomateriaalin käyttö muuttui. Valokuvia ja videomateriaalia voidaan käyttää tukena myös tutkimuksissa, joiden lähestymistapa ei ole ensisijaisesti visuaalinen.

Näitä materiaaleja hyödyntävissä tutkimuksissa haasteeksi voi kuitenkin muodostua se, että tutkijan tulee osata myös käyttää sujuvasti kuvien tai videon tallentamiseen käytettäviä laitteita. Tämä voi olla hankalaa esimerkiksi silloin, jos tutkija haluaa keskittyä osallistuvaan havainnointiin ilman teknisten ongelmien aiheuttamia keskeytyksiä. Joskus antropologit toteuttavatkin tutkimusta yhteistyössä kuvaajien kanssa, kuten esimerkiksi Helsingin yliopiston antropologian professorina toimiva Sarah Green tekee Crosslocations-tutkimusprojektissaan. Kameroita on myös annettu suoraan informanttien käsiin. Tämä lähestymistapa ei kuitenkaan ole eettisesti täysin ongelmaton, etenkään jos siitä saatua materiaalia käytetään sellaisten paikkojen tutkimiseen, joihin antropologeilla ei muuten olisi pääsyä.

Visuaalinen antropologia on myös matalan kynnyksen keino tutustua antropologiaan laajempana tutkimusalana. Etnografisen filmin kautta esimerkiksi kenttätyön havainnollistaminen on tehokas tapa muun muassa kouluympäristössä. Erityisesti vanhempia elokuvia katsottaessa on kuitenkin hyvä pitää kiinni kriittisestä ajattelusta. Ei ole ennenkuulumatonta, että tilanteita lavastetaan tai kuvia rajataan näyttämään vain tietty osa kokonaisuudesta. Tämä onkin osa sitä, mikä tekee visuaalisesta antropologiasta mielenkiintoisen tutkimusaiheen. Miksi juuri tätä aihetta on päätetty korostaa? Mitä se kertoo itse kuvan ottajasta tai filmin tekijästä?

Esimerkiksi Jean Rouch, joka nähdään laajalti yhtenä visuaalisen antropologian oppi-isistä, sai osakseen kritiikkiä todellisuuden vääristelystä muun muassa Nigerin tasavallassa kuvaamistaan elokuvista. Tämä ei kuitenkaan ollut määrittävä tekijä hänen urallaan eikä vähentänyt hänen arvostustaan elokuvantekijänä ja antropologina. Rouch teki myös tietoista etnofiktiota käyttäen yhdessä tieteellisen ja etnografisen lähestymistavan kanssa taiteellisempaa narratiivia. Myös uraauurtava Nanook of the North (1922), tekijänsä Robert Flahertyn mukaan perinteistä inuiittielämää kuvannut dokumentaari, jätti tarkoituksella pois niin kutsuttuja moderneja elementtejä paikallisten elämästä ja eteni paikoin käsikirjoitetusti.

Onko etnografisen elokuvan ja visuaalisen antropologian välillä siis eroja? Tästä on olemassa eriäviä mielipiteitä. Usein elokuva tai dokumentti luokitellaan etnografiseksi, jos se kuvaa ei-länsimaisia yhteiskuntia tai yhteisöjä tutkivalla ja opettavaisella otteella. Tämä ei kuitenkaan välttämättä tarkoita, että elokuvan tekijä olisi koulutukseltaan antropologi, jolloin kaikki alueeseen erikoistuneet eivät laske teosta oman alansa edustajaksi.

Dokumentintekijä, joka kuvaa itselleen vierasta ja kaukaista yhteisöä filmin keinoin, saattaa tehdä sen oman subjektiivisen linssinsä läpi. Antropologia pyrkii tulkitsemaan ja kuvaamaan asioita läsnäolon, osallistuvan tutkimuksen ja paikallisnäkökulman kautta. Pelkkä paikalle saapuminen ja kameran pystyttäminen ei riitä siihen, että syntyvää teosta voitaisiin kutsua visuaaliseksi antropologiaksi. Tarkoituksellisesti shokkiarvoon ja vierauden korostamiseen pyrkivät elokuvat ovat hyvä esimerkki siitä, mitä tieteenala pyrkii välttämään.

Muita esimerkkejä klassisista etnografisista elokuvista ovat John Marshallin N!ai, the Story of a !Kung woman (1980) ja Gary Kildean ja Jerry Leachin Trobriand Cricket (1975). Uudempiin alan edustajiin kuuluvat muun muassa David MacDouggallin Gandhi’s Children (2008) ja Robert Lemelsonin Shadows and Illuminations (2010).

 

Ihminen kameran takana

 

Harkitusti esitetyillä kuvilla pyritään rakentamaan tietynlaista todellisuutta. Visuaalinen antropologia pyrkii tulkitsemaan näitä todellisuuden kuvauksia esimerkiksi toistuvien kaavojen ja symboliikan kautta. Vaikka klassiset esimerkit keskittyvät elokuviin, valokuviin ja esittävään taiteeseen, on sosiaalinen media muokannut myös tämän erikoisalan mahdollisuuksia.

Mitä selfiet kertovat meistä? Miten pyrimme esittämään itsemme maailmalle välittömästi laajalle leviävien visuaalisten medioiden kautta, miten nämä kuvat tulkitaan eri puolilla maailmaa?

Kun kuvan kohde on yhtä kuin kuvaaja, eikä kameran takana ole toista osapuolta, on todellisuuden rajaus lähtöisin kuvaajasta itsestään. Snapchat, Instagram ja muut kuvapainotteiset mediat tuntuvat usein vahvistavan vanhaa sananlaskua: “Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa”. Jos emme tunne lähettäjän kulttuurista kontekstia, voivat nämä sanat kuitenkin muuttua valtavaksi peliksi rikkinäistä puhelinta.

Kattavaa yleiskatsausta ja johdantoa visuaaliseen antropologiaan etsivän kannattaa tutustua Jari Kupiaisen ja Liisa Häkkisen vasta ilmestyneeseen teokseen Kuvatut kulttuurit: Johdatus visuaaliseen antropologiaan (2017).